Hevonen, luonto ja jooga ihmiselle osa 1.
Nämä osaset yhdistäen saamme kokonaisuuden joka lempeällä sanattomalla tavallaan kertoo ihmiselle hänestä itsestään enemmän kuin ihminen itse pelkästään itsensä kanssa olemalla.
Huoh mikä lause.
Kautta ihmiskunnan historian olemme purkaneet itkujamme luontokappaleiden pehmoisiin kehoihin, ”hakanneet päätä puun kylkeen”, haikailleet kuutamoon ja kastaneet vedellä itsemme puhdistavaan ja elvyttävään syntymään. Me kaipaamme ympärillemme muutakin kuin ihmisiä.
Kun hengitämme metsän ilmaa, tunnemme sen havuntuoksuisen, parantavan voiman. Kun annamme aaltojen huuhdella ihoamme, ne eivät vie mukanaan vain kuona-aineita, vaan myös turhan painon jota kannamme. Maa allamme kantaa, edustaa järkähtämätöntä pysyvyyttä ja rauhaa. Luonto on kotimme, alku ja loppu. Luonto antaa meille juuret ja siivet. Ja kuinka pieniä me olemmekaan sen suuruuden keskellä. Luonto pienentää egomme.
Hevosesta
Suomen kansalliseepos ”Kalevala” Lönnrotin sanoin
”Anna huolia hevosen, murehtia mustan ruunan,
rautasuisen surkutella, suuripäisen päivitellä!
Hevosell’ on pää parempi, pää parempi, luu lujempi,
kaulan kaari kantavampi, koko ruumis runsahampi.”
Puhumattakaan lukuisista laulun sanoista joita historiamme on täynnänsä.
Olemme monesti siirtäneet murheemme, ilomme ja salaisuutemme hevosen kannettavaksi. Suuri ja lämmin eläin on hiljainen huoliemme syli.
Hevonen on hiljainen vain sanojen osalta. Sen käytös ilmentää meidän tunnetilojamme. Niitä jotka pyrimme peittämään muilta ihmisiltä. Hevoselta ne eivät jää huomaamatta. Toki, kuten ihmisissä, on niissäkin poikkeuksia, toiset ovat herkempiä aistimaan kuin toiset.
Hyvän olon tunnetila tasapainottaa mielesi, olet rento, hengityksesi ja liikkeesi ovat balanssissa. Sinun on helppo hyväksyä ympärilläsi olevat olennot ja tila. Sinua on helppo lähestyä, hevosenkin.
Hevonen on herkkä reagoimaan muutoksiin jotka tapahtuvat fyysisessä kehossasi kun sisälläsi myllertävät tunteet nostavat sykettä ja kiihdyttävät hengitystäsi. Hevonen aistii hermostuneet nopeat liikkeesi ja epävarmuutesi jota ehkä yrität peitellä. Sanonta ”hevonen on sielusi peili”, voidaan ajatella tulleen tästä reagoinnista. Miten hevonen sen sitten ”peilaa”. Siinäkin on eroja. Hevoset ovat samalla tavalla persoonallisuuksia kuin ihmiset. Toiset vastaavat samalla tunnelatauksella ja jotkut vaan kävelevät tiehensä. Mielenkiintoista onkin kuinka oman mielesi rauhoittaminen saattaa kärsivällisesti harjoitellen, tuoda vaikkapa tuon selkänsä kääntäneen uteliaana takaisin haistelemaan uutta lempeämpää sinua. Jos egosi on suuri ja pullistelet täynnä itseäsi hevosen eteen, alistuneempi luonne pakenee pois luotasi mutta suuremman hevosegon omaava kaveri ei juurikaan tee tietä sinun suuruudellesi. Käyt sanatonta vuorovaikutusta hevosen kanssa.
Hevonen ei peittele tunteitaan, ei epäröi olla juuri se mitä on. Se elää hetkessä, ollen aina valmis liikkeeseen tai hiljaiseen läsnäoloon. Hevosen silmissä on syvällinen ymmärrys, sen sydän sykkii vahvana ja avautuu vain sille joka lähestyy rehellisyydellä ja kunnioituksella. Hevonen kuuntelee ja tuntee, avaa yhteyden joka on syvä ja sanoja suurempi.
